Läheisten vaikutus masentuneen toipumiseen on merkittävä. Haitallisten lähestymistapojen tiedostamisen kautta sairastuneen kohtaaminen on helpompaa.
Kun välittää toisesta ihmisestä, on luonnollista haluta auttaa häntä vaikeassa tilanteessa. Läheisten tuki onkin mittaamattoman arvokasta matkalla kohti parantumista.
Hyvää tarkoittavat läheiset voivat kuitenkin sanoa ja tehdä asioita, jotka saavat masentuneen tuntemaan entistä enemmän yksinäisyyttä, syyllisyyttä ja arvottomuutta.
Listasimme viisi sudenkuoppaa, joita läheisen kannattaa välttää masentuneen ihmisen kohtaamisessa.
1. Masentuneen kokemusten vähättely
Vähättely on yksi yleisimmistä masentuneen kohtaamista negatiivisista viesteistä. Koska lähipiiri ei usein täysin ymmärrä masennusta, monet päätyvät rinnastamaan masentuneen kokemukset omiin lyhytaikaisiin alakuloisuuden jaksoihinsa.
Masennus ei kuitenkaan ole nopeasti ohimenevä tunnetila, vaan pahimmillaan vuosien toipumista vaativa sairaus.
Tämän vuoksi omien kokemusten rinnastaminen sairastuneen tilanteeseen voi olla vahingollista toipumisen kannalta. Vaikka sanat olisi tarkoitettu kannustaviksi, usein ne vähättelevät masentuneen raskaita kokemuksia.
Kun läheiset viestivät ohittavansa masentuneen tuntemukset olankohautuksella, hänen arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteensa usein vain voimistuvat.
2. Jatkuva muistuttelu hyvistä asioista
Masentunut ihminen tietää kyllä, että maailmassa on hyviä asioita. Sairauden uuvuttamana hän ei vain saa niistä samanlaisia positiivisia tuntemuksia kuin ennen. Mielihyvän sijaan hän saattaa kokea enemmän lohduttomuutta, syyllisyyttä ja eristäytyneisyyttä kyvyttömyydestään ajatella positiivisesti.
Masentuneen kanssa keskustellessa kannattaa siis muistaa, ettei jatkuvasti painota esimerkiksi kaverien kanssa vietettyjä hauskoja iltoja tai materiaalisia seikkoja. Sairastuneen olo saattaa vain pahentua, kun läheinen jatkuvasti painottaa, miten ennen iloa aiheuttaneet asiat eivät enää tunnu samalta.
Toki mielihyvää tuovista asioista keskusteleminen on joskus myös hyvä asia: masentuneelle voi olla mukavaa vaihtelua kuulla läheisten puhuvan omasta elämästään.
Omia sanomisiaan ei kannata jäädä miettimään liikaa, sillä liiallinen varovaisuus saattaa vain muistuttaa masentunutta sairaudestaan. Pahimmillaan varovaisuus voi johtaa siihen, että läheinen alkaa vältellä masentunutta, mikä puolestaan pahentaa hänen eristäytymistään.
3. Masentuneen asenteen kritisointi
Läheisten on hyvä muistaa, että masentunut ei ole valinnut sairauttaan, eikä hän voi parantua siitä pelkällä tahdonvoimalla. Masentunutta ei siis kannata kehottaa muuttamaan asennettaan, sillä loukkaamisen lisäksi se väheksyy hänen sairauttaan.
Sairastuneen asenteen kritisoinnin sijaan tukeminen yhdessä tekemiseen kannustamalla on positiivinen lähestymistapa. Masentunutta ei kannata käskeä juoksulenkille, vaan parempi vaihtoehto on esimerkiksi ehdottaa yhteistä rauhallista kävelyä, jonka aikana voi puhua. Oireita kokevaa ei kuitenkaan kannata yrittää pakottaa tekemään jotain, mihin hän ei ole valmis.
4. Lähipiirin huolen ja ahdistuksen painotus
Läheisen voi olla vaikea ymmärtää sairastuneen tilannetta. Kun masentunut vaikuttaa esimerkiksi välinpitämättömältä, saamattomalta tai vihaiselta, voi tilanne tuntua turhauttavalta. Läheisten kannattaa kuitenkin muistaa, että turhautumista aiheuttava käyttäytyminen johtuu masennuksesta, ei ihmisestä itsestään.
Omista tunteista on hyvä puhua masentuneen kanssa. Kannattaa kuitenkin miettiä etukäteen mitä sanoo, jotta oireita kokeva ei tunne olevansa syytettynä lähipiirinsä ahdingosta. Hän saattaa jo valmiiksi tuntea syyllisyyttä siitä, että kokee aiheuttavansa läheisilleen ylimääräistä vaivaa. Sairastuneen syyllistäminen vain vahvistaa näitä tuntemuksia.
5. Liiallinen neuvominen
Neuvominen on luonnollinen reaktio läheisten yrittäessä auttaa masentunutta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka masentunut välillä kaipaisikin vinkkejä, saa jatkuva neuvojen kuunteleminen tämän usein tuntemaan olonsa entistä huonommaksi.
Neuvominen usein myös aliarvioi masentuneen kärsimyksen ja heikentää hänen omanarvontuntoaan entisestään. Kuuntelu ja ymmärrystä painottava keskustelu on toipumisen kannalta arvokkaampaa kuin neuvominen ja vinkkien jakelu.
Masennuksen ymmärtäminen luo vankan pohjan asioiden paranemiseen. Ymmärryksen kautta niin sairastunut kuin läheisetkin pystyvät suhtautumaan tilannetta, itseään ja toisiaan kohtaan armollisemmin.
Lue lisää:
Mitä sanoa masentuneelle – ja mitä kannattaa välttää?
Ole läheinen, älä pelastaja – mikä on läheisen rooli masentuneen elämässä?
